Lammu vie aikamat­kal­le mummolan kesiin

Lammun tarina alkaa Heinä­ve­den höyry­lai­va­rei­til­tä 1967, jonne tuore teknil­li­sen opiston opiske­li­ja Raija lähti Amerikan mekos­saan viettä­mään elokuis­ta vapaa­päi­vää. Laivan kannella hän näki komean saksa­lais­nuo­ru­kai­sen, Rolfin, ja uskal­tau­tui juttusil­le. Siitä alkoi kansain­vä­li­nen rakkaus­ta­ri­na, joka vei paris­kun­nan ensin Esseniin Saksaan – ja vuosi­kym­men­ten jälkeen takaisin Suomeen, Raijan isovan­hem­pien vanhalle kotipai­kal­le Liperin Lammulle.

Tai ehkä tarina alkoi jo aiemmin — niinä lämpi­mi­nä lapsuu­den kesinä, jotka Raija vietti serkku­jen kanssa mummo­las­sa. Kun koivun juura­koi­hin raken­net­tiin lehmille navetat, velli­kel­lon sointi keräsi heinän­te­ki­jät syömään, ja juhan­nus­ruusun varjossa pelat­tiin poltto­pal­loa, hippaa tai kymmentä tikkua laudalla. Nuo loput­to­mat, huolet­to­mat kesät – juuri saman­lai­sen lämpimän ja unohtu­mat­to­man kokemuk­sen Raija Albert haluaa välittää myös vierail­leen.

Asiakas­pal­ve­lus­ta minä olen saanut kiitosta. Siitä, että täällä on vierai­den hyvä olla, Raija sanoo, ja kaataa lasiin itsete­ke­mään­sä ruusun­mar­ja­me­hua.

Majoitu aidossa maalais­mil­jöös­sä

Lammun pihapii­ri henkii histo­ri­aa ja kotiseu­tu­rak­kaut­ta. Navetan ylisiltä avautuu todel­li­nen muisto­jen polku, jonne on ihana paeta kesäpäi­vän kuumuut­ta: näytte­lys­sä on kaiken­lais­ta maalais­ta­lon tavaraa käyttö­tar­vik­keis­ta käsitöi­hin, kulku­vä­li­neis­tä astioi­hin. Alaker­ran entises­sä hevos­tal­lis­sa puksut­taa Rolfin aarre: valtava, 170-metrinen pienois­rau­ta­tie raken­nuk­si­neen, linnoi­neen ja Zeppelin-ilmalai­voi­neen. Ensim­mäi­nen junaleik­ki alkoi jo kymmen­vuo­ti­aa­na – ja vuosi­kym­men­ten intohimo näkyy yhä jokai­ses­sa yksityis­koh­das­sa.

Lammun majoitusvaihtoeh­dot tarjoa­vat vuokra­mö­kin etsijäl­le idylli­sen ja rauhal­li­sen vaihtoeh­don keskellä Liperin kaunein­ta maalais­mai­se­maa. Majoit­tua voi esimer­kik­si Anjan aitassa, makuu­ai­tas­sa tai ranta­mö­keis­sä: Kukkupuu-mökissä ja Lassin sinises­sä tuvassa. Tilavat ja hyvin varus­tel­lut kohteet sopivat perheil­le, ystävä­po­ru­koil­le ja kenelle tahansa, joka kaipaa lepoa, luontoa ja kodikas­ta vieraan­va­rai­suut­ta.

Tuliai­si­na luomu­hu­na­jaa

Lammulla viljel­lään myös luomu­hu­na­jaa. Mehiläi­set pörrää­vät niityil­lä ja lähimet­sis­sä, joilta löytyy mustik­kaa, puoluk­kaa, vadelmaa ja maito­hors­maa. Lammun Lumon monikuk­ka­hu­na­ja on palkit­tua ja suosit­tua tuliais­ta­va­raa.

Nyt ei ole niin paljon hunajaa, kun karhu söi viime kesänä yhden pesän, Raija huokaa.

Ja joka paikka on täynnä tarinoi­ta ja muistoja mummolan kesistä. Voi melkein haistaa Eili-tädin käsivoi­teen tuoksun, kuulla Kalle-ukin veisaa­mas­sa virsiä pirtin­pöy­dän päässä, kuvitel­la tädin Singerin surise­maan tuvan nurkkaan. Lammulla aika pysähtyy – ja mieli palaa mummolan kesiin.

Lue lisää: lammu.fi