Kihaus Folk on koko kylän festi­vaa­li

Kihaus sai alkunsa, kun eräs tarmokas nuori nainen polkaisi jalkansa lattiaan.

Sari Kaasinen oli 16-vuotias, kun hän meni Rääkky­län nuori­so­sih­tee­ri Seppo Mustosen puheille ja kysyi, miksei täällä ole omaa kansan­musiik­ki­fes­ti­vaa­lia kuten Kausti­sel­la. Ja miksei järjes­te­tä musiik­ki­lei­re­jä niin kuin muualla.

Vastaus oli yksin­ker­tai­nen: no järjestä.

Samaan aikaan kunnasta oli nouse­mas­sa maail­man­kar­tal­le Suomen tunne­tuin kansan­musiik­kiyh­tye Värttinä. Rääkky­län kunta kannat­te­li nuorten intoa ja mahdol­lis­ti monta asiaa.

Meille annet­tiin mahdol­li­suus tehdä itse ja kokeilla. Ympäril­läm­me oli vahva, meihin uskova turva­ver­kos­to, kaikki vanhem­mat lähtivät mukaan talkoi­siin.

Ensim­mäi­nen Kihaus Folk järjes­tet­tiin vuonna 1991. Kun Värttinä nousi siellä lavalle ja esitti Oi dain, yleisö räjähti taput­ta­maan.  

Silloin ymmärsin, että tästä on tulossa jotakin erityis­tä, Sari muiste­lee.

Lapset ja nuoret Kihauk­sen sydämes­sä

Ensin aloitet­tiin kansan­musiik­ki­lei­ri­toi­min­ta, ja Kihaus syntyi lopulta kurssi­toi­min­nan ympäril­le. Opetta­maan tulleet ammat­ti­muusi­kot esiin­tyi­vät kurssin jälkeen festi­vaa­lil­la.

Kihauk­sen tärkein punainen lanka ovat aina olleet lapset ja nuoret, Sari painot­taa.

Kihauk­sen lavoilla nuorten soitto­tai­to kehittyi vuodesta toiseen. Paikal­li­sia lapsia ja nuoria nähtiin kesä kesältä uudel­leen, aina vähän valmiim­pi­na.

On ollut hienoa saada palau­tet­ta siitä, miten lasten ja nuorten kehitys on näkynyt. Monesta on tullut ammat­ti­lai­nen.

Rääkky­läs­tä on lähtöi­sin poikkeuk­sel­li­sen paljon kulttuu­ria­lan ammat­ti­lai­sia väkilu­kuun nähden. Sarin mukaan Kihaus-festi­vaa­li on ollut osa sitä ”hautomoa”. Kurssit ovat edelleen tärkeä osa Kihauk­sen toimin­taa ja tekevät toimin­nas­ta ympäri­vuo­ti­sen.

Myös ajatus mestari–kisälli-jatkumosta on tärkeä. Viime kesänä kymmen­kun­ta nuorta oli mukana oppimas­sa käytän­nös­sä, miten festi­vaa­li raken­ne­taan. Haluamme laittaa sen hyvän kiertä­mään, jota itse aikoi­naan saimme, Sari ynnää.

Talkoil­la tehty tapah­tu­ma

Kolmen ja puolen vuosi­kym­me­nen aikana Kihausta on ollut tekemäs­sä valtava joukko ihmisiä. Puheen­joh­ta­juus on vaihtu­nut, mutta toiminta on pysynyt yhdis­tys­poh­jai­se­na.

Vuonna 2024 puheen­joh­ta­jan viesti­ka­pu­la tuli jälleen Sarille.

Siinä kävi just niin kuin ei pitänyt käydä, Sari nauraa. Nyt kokemus­ta on enemmän ja kaikki matkan varrella mukaan tulleet verkos­tot ovat Kihauk­sen käytössä. Myös vieraan­va­rai­suus ja ruoka­pe­rin­ne ovat nyt entistä vahvem­min osa konsep­tia.

Kihaus on Suomen ainoa festi­vaa­li, joka keskit­tyy nimeno­maan karja­lai­seen ja itäsuo­ma­lai­seen kansan­musiik­kiin. Ohjel­mas­sa on perin­teis­tä ja uutta, paikal­li­sia tekijöi­tä ja valta­kun­nal­li­sia nimiä. Tavoit­tee­na on korkea taso ja kyläjuh­lan tuntu samaan aikaan.

Kihauk­sen voima on kaikkien aistit­ta­vis­sa oleva yhtei­söl­li­syys. Talkoo­lai­set kulkevat rinta rottin­gil­la Ommoo väkkee ‑paidat päällä.

Viime kesäksi paitoja painet­tiin 125 eikä yhtään jäänyt yli. Talkoo­työ on kaiken perusta.

Kun kaikki perustuu vapaa­eh­toi­suu­teen, jokai­ses­ta tehdystä tunnista ja ihmises­tä pitää olla ääret­tö­män kiitol­li­nen, Sari muistut­taa.

Sarin mukaan Rääkkylä on sitkeä ja yhtei­söl­li­nen paikka.

Ihmiset sitou­tu­vat ja lähtevät mukaan tekemään, kun pyyde­tään. On tärkeää, että jokainen tulee huoma­tuk­si.

Kihaus-muistot talteen

Ensi kesänä Kihausta juhlis­te­taan juhla­näyt­te­lyl­lä, johon kerätään vuosi­kym­men­ten tarinat, muistot ja sattu­muk­set. Sarin omissa muistois­sa ensim­mäi­nen Kihaus ja Värtti­nän siellä esittämä Oi dai on edelleen se huippu­het­ki. Samoin se, kun Pikku G esiintyi ja nuoret ryntä­si­vät kirkuen lavan eteen.

Se tuntui hienolta. Pystyim­me tuotta­maan lapsille ja nuorille elämyk­sen.

PMMP:n keikka vuonna 2006 on yksi Sarin henki­lö­koh­tai­sis­ta suosi­keis­ta. Ja myös kohut ovat jääneet mieleen: tanssi­teat­te­ri Raatikon esitys perut­tiin, koska kirkossa ei saanut tanssia. Kihaus päätyi Ilta-Sanomien otsikoi­hin.

Ja se Tuhmien laulujen ilta, jota aina silloin tällöin pyyde­tään uusimaan, Sari punastuu pelkästä ajatuk­ses­ta.

Parhaim­mil­laan kävijöi­tä oli noin 15 000 ja tapah­tu­ma kesti torstais­ta sunnun­tai­hin. Ensi kesänä juhli­taan kaksi päivää: perjan­tais­ta lauan­tai­hin.

35 vuotta ja uusi sukupol­vi

Juhla­vuon­na katso­taan sekä eteen että taakse. Kihaus Folk täyttää 35 vuotta ja juhlii sitä 10. — 11.7.2026 teemalla Tarinoil­la tavataan – 35 vuotta meijän tarinoi­ta. Samalla kiite­tään kaikkia heitä, jotka ovat jättä­neet jälkensä Kihauk­seen.

Syvä kunnioi­tus kaikkia kohtaan, jotka ovat tätä tehneet. Ilman heitä Kihausta ei olisi. Kihaus syntyi nuorten innosta ja se on edelleen koko kylän festi­vaa­li, jossa nuoret voivat opetella tapah­tu­man tekemis­tä, loistaa lavalla ja kokea osalli­suut­ta.

Tämä on se Kihauk­sen perintö, jota puske­taan eteen­päin sukupol­vel­ta toiselle.