Pappila Marja­mä­ki

Marja­mäen pappila Heinä­ve­del­lä on paikka, jossa mennyt ja nykyhet­ki kohtaa­vat kauniil­la tavalla. Tänä juhla­vuon­na, kun pappila täyttää 175 vuotta, pysäh­dym­me kiittä­mään ja muiste­le­maan kaikkea sitä arvokas­ta, mitä tämä kulttuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti merkit­tä­vä koti on meille antanut. Pappila on ollut lämmin sydän yhtei­söl­le – avoin kulttuu­ril­le, kohtaa­mi­sil­le ja jaetulle ilolle. Näin myös tulevina vuosina.

Upean maalais­ro­mant­ti­sen Marja­mäen pappilan sielu, Tuula Paul, kertoo:

Nyt on tullut aika kiittää ja muistel­la menneitä!
Tänä armon vuonna 2025 on nimit­täin kulunut tasan kymmenen vuotta siitä, kun sain ostaa omakseni maalais­ro­mant­ti­sen ja ihanan Marja­mäen pappilan Heinä­ve­del­tä.”

Merkitse siis päivä­mää­rä 3.8.2025 kalen­te­rii­si – silloin Marja­mäen pappilan kaffe­pan­nu on kuumana ja koko kylä kutsuttu mukaan juhli­maan!

Histo­rian havinaa

Pappilat ovat kautta aikojen olleet merkit­tä­vä osa suoma­lais­ta kyläyh­tei­söä – paikkoja, joissa on kohdattu, keskus­tel­tu ja viihdyt­ty. Tuula Paul on halunnut jatkaa näitä perin­tei­tä pitämäl­lä Heinä­ve­den pappilan ovet avoinna kulttuu­ril­le ja yhtei­söl­le – paikkana, jossa voi viihtyä kuin kotonaan.

Ennen vanhaan vieraan­va­rai­suut­ta kuvat­tiin­kin sanon­nal­la: “Pidet­tiin kuin piispaa pappi­las­sa.” Tuula pyrkii koko sydämes­tään siihen, että tämä edelleen pitäisi paikkan­sa Marja­mäes­sä.

“Olen aina rakas­ta­nut vanhoja raken­nuk­sia ja haaveil­lut pappi­las­sa asumi­ses­ta.
Muistan ikuises­ti hetken, kun seisoin ensim­mäis­tä kertaa Marja­mäen pappilan edessä. Kyyne­leet virta­si­vat ilosta ja onnesta – raken­nuk­sen hiljai­nen kauneus toi minulle vahvan tunteen kotiin­pa­luus­ta. Se oli rakkaut­ta ensi silmäyk­sel­lä. Halusin pelastaa rapis­tu­van raken­nuk­sen kodik­se­ni, vaikka tiesin­kin, että se vaatisi paljon.

Uskon, että aito pappi­la­kult­tuu­ri voi syntyä vain yhdessä tekemäl­lä ja jakamal­la. Tähän on Heinä­ve­del­lä lähdetty mukaan – kunta, kunta­lai­set ja monet uudet ystävät ovat tukeneet matkaani. Positii­vi­nen kiinnos­tus ja kannus­tus ovat autta­neet eteen­päin myös vaikeina hetkinä.”

Ikimuis­toi­sia yhteisiä ja talkoita

Marja­mäen pappi­las­sa on vuosien varrella saatu viettää ikimuis­toi­sia juhlia ja koettu kulttuu­rin iloa. Vieraat ovat antaneet pappi­laan myös konkreet­ti­sia lahjoja: huone­ka­lu­ja, astioita, kodin tekstii­le­jä, kirjoja ja jopa käsin­maa­lat­tu­ja, siunat­tu­ja ikoneita. Viime keväänä pappilan piha sai uutta loistoa lahjoi­te­tuis­ta kukista ja kasveis­ta.

Apua ja jakamis­ta ei ole rajoi­tet­tu vain aineel­li­seen – myös yhteinen tekemi­nen ja talkoo­hen­ki ovat kanta­neet. “Olen saanut kokea aidon välit­tä­mi­sen – on leivottu yhdessä, laitettu pöytä koreaksi, ja jopa rankan talven jälkeen pihan lumet oli joku jo käynyt kolaa­mas­sa. Se kosketti syvältä. Antaes­saan saa.”

Pappilan päära­ken­nus on nyt kunnos­tet­tu ja herätet­ty eloon. Mutta Tuulan sydämes­sä elää vielä yksi suuri toive: palaut­taa Marja­mäen vanha Rippi­pirt­ti takaisin alkupe­räi­sel­le paikal­leen pappilan pihapii­riin.

Tuo punamul­tai­nen rakennus oli aikoi­naan papin perheen vaati­ma­ton koti ennen nykyisen pappilan valmis­tu­mis­ta. Myöhem­min se palveli seura­kun­taa rippi­kou­lun, kinke­rei­den ja juhlien pitopaik­ka­na. Nyt Tuula unelmoi sen palaut­ta­mi­ses­ta yhtei­sek­si “olohuo­neek­si” – kokoon­tu­mis­ten, muisto­jen ja uusien perin­tei­den sydämek­si.

“Kutsun kaikkia haluk­kai­ta ja kynnelle kykene­viä mukaan yhtei­siin talkoi­siin, jotta unelmani voisi toteutua. Yhteisen hyvän eteen kannat­taa ponnis­tel­la – ja minä tarvit­sen teitä kaikkia: tekemään, tukemaan ja yhdessä raken­ta­maan!”

Teksti ja kuva: Eeva Kulmala

Lue lisää: Facebook Pappila Marja­mä­ki